Demokratian tuolla puolen – Esipuhe

Frank Karsten

Esipuheen kirjoittaja Frank Karsten on Hollannin Mises Instituutin puheenjohtaja ja toinen Demokratian tuolla puolen (Beyond Democracy) -kirjan kirjoittajista.

Kirjassamme esitetty voimakas demokratian arvostelu saattaa vaikuttaa kohtuuttomalta tai jopa järjettömältä. Kommunismin kaatumisen jälkeen demokratiaa ylistettiin ainoana oikeana vaihtoehtona. Sorretut ihmiset kaikkialla maailmassa kaipaavat enemmän vapautta ja demokratiaa, joten kuka uskaltaa puhua sitä vastaan?

Vaikka arvostelemmekin vahvasti demokratiaa, ei ole syytä loukkaantua tai pelästyä. Emme halua viedä demokratiaa pois ihmisiltä, sillä ihmisten tulisi olla vapaita elämään missä tahansa poliittisessa järjestelmässä he haluavatkin. Emme myöskään väitä, että demokratia olisi pahempi tai parempi kuin diktatuuri tai, että kirjassa kuvatut ongelmat kuuluisivat yksinomaan demokratiaan.

Selitämme parlamentaarisen demokratian luontaiset ongelmat ja kuvaamme mikseivät tämän suuresti ylistetyn poliittisen järjestelmän periaatteet ja dynamiikka johda toivottuihin tuloksiin. Näemme nyt kriisejä syntyvän monissa demokraattisissa maissa, selvimmin Yhdysvalloissa, Kreikassa ja Espanjassa. Näitä ongelmia ei koskaan yhdistetä demokraattisen järjestelmän ominaisuuksiin, vaan vapaisiin markkinoihin, demokratian puutteeseen, ahneisiin pankkiireihin tai petollisiin poliitikkoihin.

Jokainen vitsi on pieni vallankumous. George Orwell

Kuten useimmat ihmiset, minäkin uskoin parlamentaariseen demokratiaan. Mutta se oli viisitoista vuotta sitten. Tiesin demokratiasta hyvin vähän, mutta vakaumukseni oli silti hyvin voimakas. Kuten kaikille meistä, minullekin kerrottiin koulutusjärjestelmän, median ja poliitikkojen toimesta, että demokratia oli jotain, jota tulisi vaalia ja lisätä, ja ettei sille olisi varteenotettavaa vaihtoehtoa. Mutta tutkittuani ja harkittuani sitä, olen tullut aivan toisenlaiseen lopputulokseen.

Monet ihmiset uskovat edelleenkin demokratian olevan yhtä kuin vapaus. Ja monet vapautta rakastavat yksilöt uskovat edelleenkin, että oikea tie suurempaan vapauteen kulkee demokraattisen prosessin kautta. Monet demokratiaa kritisoivat ovat vakuuttuneita siitä, että sitä täytyy korjata, mutta he eivät löydä mitään ongelmaa demokratian perusteista itsestään. Kirjamme osoittaa vääräksi nämä uskomukset. Demokratia on vapauden vastakohta – lähes luonnostaan ​demokraattinen prosessi pyrkii kohti pienempää vapautta suuremman sijasta – eikä demokratia ole korjattavissa. Demokratia on kollektivistinen järjestelmä, joka on luonnostaan viallinen, kuten sosialismikin.

Nämä toisinajattelijoiden ajatukset ovat melko ainutlaatuisia, jopa koko maailman mittakaavassa. Hans-Hermann Hoppe on kirjoittanut akateemisen kirjan nimeltään Democracy: The God That Failed. Tämän lisäksi vain muutamia artikkeleita on kirjoitettu tästä aiheesta. Mutta kuten tiedämme, demokratiasta ei ole kirjoitettu helppolukuisia, jäsenneltyjä ja ytimekkäitä kirjoja, jotka osoittavat se luontaiset heikkoudet ja dynamiikan vapautta rakastavien libertaarien näkökulmasta. Kirjamme on tällainen ja se on tarkoitettu tavalliselle ihmiselle. Se ei olisi voinut tulla parempaan aikaan; nyt kun monet demokratiat kamppailevat sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien kanssa, ja ihmiset etsivät selityksiä ja ratkaisuja niihin.

Ratkaisu, jota demokraattiset poliitikkonne kerta toisensa jälkeen ehdottavat, on antaa heille lisää rahaa ja valtaa huolimatta siitä, kuinka usein he ovat aikaisemmin epäonnistuneet.

Olet mahdollisesti pettynyt poliitikkoihinne ja toivot parempia tilalle. Tämä kirja selittää sen, miksi sinun ei tule syyttää heitä, vaan demokraattista järjestelmää itseään. Poliitikkojen vakavasti ottamisen sijaan on parempi pilkata heitä. Se heikentää heidän legitimiteettiänsä ja valtaansa. Tiedät, että demokraattinen järjestelmä suosii automaattisesti poliitikkoja, jotka lupaavat enemmän kuin pystyvät antamaan. Tämä on seurausta siitä, että poliitikot, jotka lupaavat eniten, tulevat valituksi. Joten miksi syyttäisit heitä? Koska demokraattiset poliitikot tietävät olevansa vallassa vain tilapäisesti, he tuhlaavat, yliverottavat ja ylilainaavat tietäen, että heidän seuraajansa (tai pikemminkin tulevat sukupolvet) joutuvat maksamaan laskun. Sitä paitsi, he tuhlaavat joka tapauksessa toisten ihmisten rahoja. Joten miksi odottaa muuta? Käyttäytyisitkö itse paremmin eduskunnassa? Epäilen sitä.

Kymmenen vuotta sitten olin usein pettynyt ja turhautunut politiikkaan. Kuvittelin, että minun pitäisi tulla poliittisesti aktiiviseksi voidakseni muuttaa asioita parempaan suuntaan. Nyt olen huomannut, että minun ei tarvitse tehdä muuta, kuin paljastaa demokraattisen järjestelmän puutteet, pilkata poliitikkoja ja olla odottamatta mitään hyvää heistä.

Kuuluisa kirjailija George Orwell sanoi kerran, että “Jokainen vitsi on pieni vallankumous.” Huumorin on todellakin sanottu olevan osaltaan vastuussa neuvostokommunismin kaatumisesta. Se paljastaa poliittisia mielettömyyksiä ja alentaa poliitikkojen statusarvoa. Joten naura makeasti poliitikoille; se on paljon terveellisempää, kuin turhautuminen. He ovat keisareita ilman vaatteita: heidän lupauksensa ovat vääriä ja heidän ratkaisunsa eivät toimi. Kuten edellä sanoin, poliitikkojenne kerta toisensa jälkeen ehdottamat ratkaisut vaativat antamaan heille yhä enemmän rahaa ja valtaa, huolimatta siitä, kuinka usein he ovat aikaisemmin epäonnistuneet.

Kirjoittamalla demokratiasta olen saanut mielenrauhaani lisääviä oivalluksia. Politiikka ja poliitikot eivät enää turhauta minua. Jaan ajatuksiani tässä kirjassa siinä toivossa, että niillä on sama vaikutus sinuunkin.