Rosvoparonit, politiikka ja markkinatalous

Risto Harisalo on Tampereen yliopiston hallintotieteen professori.

Markku Kuisma on kirjoittanut kirjan Rosvoparonien paluu, jossa yrittäjiä luonnehditaan rosvoparoneiksi. Väite rosvoparoneista on mielenkiintoinen ja usein kuultu. Siksi keskustelua aiheesta on syytä jatkaa.

Rosvoparonin arvon voi ansaita, kun ottaa luvatta tai vastoin toisen tahtoa hänen omaisuuttaan. On kyseenalaista voiko tässä mielessä huomattavan hyvin menestyneitä yrittäjiä kuten esimerkiksi John Rockefelleriä, Cornelius Vanderbiltiä, Pierpont Morgania jne. kutsua rosvoparoneiksi.

Yrittäjät ovat meillä ja muualla aloittaneet liiketoimintansa omilla ideoillaan ja ahkeruudellaan. He eivät ole pakottaneet ketään tekemään työtä puolestaan. He ovat hankkineet tarvitsemansa raaka-aineet maksamalla niistä vaaditut summat. He eivät ole pakottaneet ketään ostamaan tuotteitaan. Kaikki tämä on tapahtunut avoimesti kulloinkin voimassa olleiden sääntöjen mukaan.

Kuluttajat ovat luoneet heille heidän varallisuutensa omaa etuaan palvelevilla vapaaehtoisilla valinnoilla. Tämä asia on syytä pitää mielessä. Esimerkiksi Alcoalla oli Yhdysvalloissa ylivoimainen asema alumiinin tuottajana vuosina 1888-1940. Se pystyi kuitenkin vuodesta toiseen myymään tuotteensa niin edullisesti, että kukaan ei kyennyt kilpailemaan sen kanssa. Tuona aikana yritys laski alumiinin paunahinnan 8 dollarista 20 senttiin. Lisäksi yritys toi markkinoille satoja uusia tuotteita.

Alcoa on yksi monista yrityksistä, jotka ovat menestyneet palvelemalla kuluttajia. Tästä huolimatta niitä kutsutaan säälimättömiksi monopoleiksi ja niiden omistajia rosvoparoneiksi.

Ovatko esimerkiksi suomalaiset pankinjohtajat sitten rosvoparoneita? He ovat, jos he pystyvät lainsäädäntöön vedoten pakottamaan kuluttajat käyttämään palveluitaan heidän määräämillään hinnoilla ja estämään uusien kilpailijoiden tulon markkinoille. Jos heillä ei ole tällaista valtaa, heidän on lunastettava menestyksensä avoimien markkinoiden pelisääntöjen mukaan eikä heitä siksi voi kutsua rosvoparoneiksi.

Ajatus, että ahneus tekee ihmisistä rosvoparoneita, koskee luonnollisesti kaikkia ihmisiä, ei pelkästään yrittäjiä. Jokainen, joka tuntee edes jonkin verran ihmismielen monimutkaisuutta ja arvaamattomuutta, on huolissaan ahneuden sokaisevista vaikutuksista.

On kuitenkin virhe tulkita oman edun mukainen toiminta automaattisesti ahneudeksi ja yleisen edun vastaiseksi, jopa rikolliseksi. Tämä kritiikki on suunnattu valitettavan usein erityisesti liberaaleihin.

Olisi kuitenkin todella outoa, jos vain liberaalit olisivat ahneita. Yhtä outoa on kuulla väitteitä, että vain politiikan avulla on mahdollista rajoittaa rosvoparonien ahneutta ja luoda edellytykset yleiselle hyvinvoinnille.

Tällaisten väitteiden esittäjät unohtavat, että ahneus kukoistaa erityisesti politiikassa eikä markkinataloudessa. Kun esimerkiksi omistusoikeuksia vähätellään ja omistamista rajoitetaan, avataan tietä rajoittamattomalle ahneudelle, joka ei kanavoi yksilöiden valintoja yleiseksi eduksi toisin kuin markkinataloudessa.

About the author

Risto Harisalo wrote 7 articles on this blog.