Vaje taloustiedoissamme

Lawrence W. Reed on Foundation for Economic Education -organisaation toiminnanjohtaja. Tämä essee on kirjoittajan muokkaama samannimisestä artikkelista, joka on julkaistu FEE:n vuoden 1994 syyskuun “The Freeman” -julkaisussa.

Talous on aihe, joka näinä päivinä hallitsee julkista elämää ja tärkeitä poliittisia keskusteluja. Kuitenkin useimmat ihmiset, nojaten koulussa oppimaansa, joutuvat tähän älylliseen taisteluun aseettomina.

Lukion taloustiedon kurssit ovat harvassa ja käsittelevät usein lähes pelkästään ”kuluttajien” asioita: kuinka pitää oma talous tasapainossa, kuinka löytää edullisimmat tarjoukset tai kuinka lainata rahaa alhaisimmilla koroilla. Nämä ovat hyödyllisiä asioita tietää, mutta älylliset työkalut ja olennaiset periaatteet, joita tarvitaan tämän hetken tärkeiden asioiden analysointiin ja arviointiin puuttuvat liian usein.

Lisäksi jo pintapuolinen lukion talouden kurssien oppikirjojen tarkastelu osoittaa kurjan ymmärryksen tason tai avoimen kirjojen kirjoittajien puolueellisuuden. Oppilaat lukevat esimerkiksi, että kansalaisia ei veroteta tarpeeksi, että valtion kulutus luo uutta varallisuutta ja että poliitikot ovat parempia pitkän aikavälin suunnittelijoita kuin yksityisyrittäjät. Kirjoille ei ole epätyypillistä tuoda esiin vapaiden markkinoiden kilpailua ja yksityisomistajuutta epäilyttävässä valossa, esitellen samaan aikaan valtion väliintuloja vähäisellä tai ei lainkaan kriittisyydellä. Näin ollen saattaa olla tosiasiassa siunaus kirouksen sijaan, että vain hyvin harvat oppilaat altistuvat sille, mitä näinä aikoina kouluissa pidetään ”taloustietona”.

Talouden opiskelu ilman puolueellisuutta on suunnattoman tärkeää. Tosiaankin, ilman sitä meiltä puuttuu merkittävä osa siitä ymmärryksestä, joka tekee meistä ainutlaatuisia, ajattelevia olentoja, joita olemme. Taloustiede on ihmisen toiminnan tutkimista rajallisten resurssien ja rajattomien tarpeiden maailmassa – eloisa aihepiiri, jota ei voida typistää elottomiin käppyröihin ja mieltä turruttaviin yhtälöihin, jotka täyttävät teennäisen suunnittelijan ajankäytön.

Mitä taloustiede opettaa

Taloustiede opettaa meille, että kaikella arvokkaalla on kustannus. Se kertoo meille, että korkeampi elintaso voi syntyä ainoastaan suuremmasta tuotannosta. Se tuo esiin, että kansakunnat eivät tule vauraiksi rahaa painamalla tai sitä kuluttamalla, vaan pääoman kartuttamisella ja tavaroiden ja palveluiden luomisella. Se kertoo meille, että kysynnän ja tarjonnan tasapainottuvat signaaleista, joita kutsumme hinnoiksi ja että poliittiset pyrkimykset manipuloida niitä aiheuttavat vahingollisia seurauksia.

Taloustiede opettaa, että hyvät aikomukset ovat arvottomia huonompia silloin, kun ne  uhmaavat väistämättömiä ihmisen toiminnan lakeja. Se muistuttaa meitä ottamaan huomioon tekojemme pitkäaikaiset vaikutukset pelkästään lyhytaikaisten tai päiväperhosmaisten vaikutusten sijaan. Se kertoo meille paljon kannustimien tärkeästä asemasta ihmisen käyttäytymisen muokkaamisessa.

Lyhyesti, taloustiede on toimintamalli vapaalle ja kestävälle taloudelle, joka on korvaamaton ihmisten aineellisten tarpeiden ja halujen tyydyttämiseksi. Kun aihealue on hyvin ymmärretty, ihmiset oppivat, että toisten ihmisten rauhaan jättäminen on paljon todennäköisempi polku hyvinvointiin kuin heidän tönimisensä poliittisilla määräyksillä.

Silloin kun ihmisillä on vähän tai ei lainkaan taloudellista ymmärrystä, he ylistävät ”pikakorjauksia” ja tukevat epäkäytännöllisiä taivaanrantaa syleileviä ratkaisuja ongelmiin. He saattavat ajatella, että mitä tahansa valtio antaakaan, sen täytyy todella olla ”ilmaista” ja valtion tulee vaurauden kasvattamiseksi ainoastaan käskeä sitä.

Taloustiedossa oppimattomat ihmiset ovat helppoa saalista valuuttaintoilijoille, jotka väittävät meidän vaurastuvan lisää rahaa painamalla. He saattavat jopa ajatella, että kauppa on pahasta, että jos suljemme rajamme tuotteiden virralta, elintasomme nousee. He eivät ole pelkästään kykenemättömiä tunnistamaan taloudellista käärmeöljyä vaan myös kouluttamattomia näkemään sen vahingollisia seurauksia.

Amerikan suurilla talousongelmilla on väitetysti juurensa laajalle levinneessä taloudellisten periaatteiden tietämättömyydessä. Kun tunnetulta taloustieteilijältä, John Maynard Keynesiltä, kysyttiin 1930-luvun lopulla, pitäisikö lisääntyvästä velasta ja rahan painamisesta olla huolissaan, hän vastasi raportoidun näsäviisaasti kommentilla: ”Pitkällä aikavälillä olemme kaikki kuolleita.” Totuus on, kuten paljon suurempi taloustieteilijä Henry Hazlitt aikanaan mainitsi, että ”Tänään on huominen, josta eilisen huonot taloustieteilijät kuten Keynes kertoivat meidän voivan turvallisesti – mutta virheellisesti – olevan piittaamatta.”

Kansalaisia pyydetään joka päivä muodostamaan käsitys ja antamaan äänensä ohjelmille ja ehdotuksille, jotka ovat pääosin taloudellisia luonteeltaan. Olisi suotavaa, että käynnistäisimme keskustelun, kuinka tarjoamme puuttuvat työkalut, joita tarvitaan näiden ja muiden päätösten tekemiseen, jotta emme kaiva itseämme syvemmälle kehnon ajattelut ja huonojen julkisten toimintamallien suohon.

Valtuutukset eivät ole ratkaisu

Todetaan, että vastauksena on tehdä valtuutus taloustiedon opetuksesta! Jos koulut eivät opeta ainetta, silloin laitetaan ne tekemään niin! Voi, tässä on jälleen houkutteleva, mutta täysin kielteisesti vaikuttava ”pikakorjaus” – oire juuri nimenomaisesti kuvaamastani sairaudesta.

Lakien laatiminen taloustiedon opettamiseksi ei juurikaan ole se ratkaisu. Julkisessa koulutuksessa se voi ainoastaan politisoida aiheen ja taata, että liian monet ihmiset, jotka eivät ymmärrä tai halua opettaa sitä, ohjeistavat kyllästyneitä nuoria, jotka eivät voisi vähempää välittää aiheesta. Suuri valtion kouluopettajien enemmistö on kunnollista hyvällä tahdolla ja taidolla varustettuja kansalaisia, mutta valtion työntekijöinä he työskentelevät luontaisesti vihamielisellä alueella valtion toimintojen kritiikille, jota paikkansapitävä taloustiede väistämättä tuottaa.

Ajatus valtion valtuuttamasta taloustiedon opetuksesta vaikuttaa minusta todennäköisesti olevan ei yhtään sen tehokkaampaa kuin valtio valtuuttama minkään muunkaan opetus. Emmekö ole keskellä koulutuskriisiä, testitulosten ja muiden oppilaiden taitojen mittaustulosten vajotessa ala-arvoisille tasoille? Onko mitään syytä uskoa, että valtio voi opettaa taloutta yhtään sen paremmin kuin se pystyy opettamaan matematiikkaa?

Lääke taloustiedon vajaaseemme on todella sama kuin lääke yleistietojemme vajeeseen: yhdistelmä koulutusjärjestelmän monopolin purkamisesta kilpailun ja toimeliaan itse-opetuksen avulla.

Jos taloustieto on niin tärkeää kuin olen viitannut, tällöin markkinavetoinen, valintoihin keskittyvä, tuloksiin perustuva ja täysin tilivelvollinen koulutusjärjestelmä opettaisi varmasti paremmin kuin valtion monopoli, joka saa tukensa opetti se todellista elämää varten tai ei. Kun koulutuksesta tehdään markkinoiden tuote politiikan sijaan, niin paljon enemmän kuin pelkkää taloustiedettä tullaan opettamaan, ja opettamaan hyvin.

Muodollinen koulutus, vaikka jopa täysin yksityistetyssä ympäristössä, pysyy olemaan vain osa taloustiedon opettamisen yhtälöä. Se mitä opimme itseksemme, erityisesti jos toivomme inspiroivamme ja vakuuttavamme muita, voi olla yhtä tärkeää. Tarkastellen omaa taloustiedon koulutustani, totean että pääosa siitä tapahtui yksityisten ryhmien suojeluksessa kuten Foundation for Economic Educationin ja julkaisujen kuten The Freeman.

Joka tapauksessa taloustiedon suhteellinen puuttuminen luokkahuoneista on ongelma, joka vaatii huomiomme. Monet yksityiset ponnistelut sen ratkaisemiseksi ansaitsevat tukemme. Mutta kenenkään ei tule erehtyä ajattelemaan, että valtiolle vastuun vierittäminen ratkaisisi ongelman.

About the author

Lawrence W. Reed wrote 32 articles on this blog.

Lawrence W. Reed is president of the Foundation for Economic Education (FEE) in Irvington, New York--www.fee.org. An economist and former college economics professor, Reed served for 20 years as president of the Mackinac Center for Public Policy in Michigan before assuming his current position at FEE in September 2008. Full biography available on Wikipedia or at fee.org.

Published by

Lawrence W. Reed

Lawrence W. Reed is president of the Foundation for Economic Education (FEE) in Irvington, New York--www.fee.org. An economist and former college economics professor, Reed served for 20 years as president of the Mackinac Center for Public Policy in Michigan before assuming his current position at FEE in September 2008. Full biography available on Wikipedia or at fee.org.