Pitkä aika, lyhyt matka

Risto Harisalo on Tampereen yliopiston hallintotieteen professori.

Matkan teon haaste

Kysymys: Kuinka paljon aikaa ihmiset tarvitsevat lyhyen yhteiskunnallisen matkan kulkemiseen? Vastaus: He tarvitsevat siihen paljon aikaa! Kysymys ja vastaus tulivat mieleeni selatessani Ludwig von Misesin mestariteoksen Human Action ensimmäisiä sivuja.

Hänen mukaansa tarvittiin vuosisatoja sen havaitsemiseen, että ihmisten ei tarvinnut olla epäitsenäisiä rattaita kokonaisuudessa, johon he olivat syntyneet eikä palvella sen heille sanelemia tavoitteita. Ajatus, että ihmiset voivat tehdä markkinoilla omat valintansa ja palvella omia pyrkimyksiään yhteistyössä toisten kanssa, pelotti ja järkytti heitä. Markkinataloutta koskevassa kritiikissä on yhä edelleen voimakkaita jäänteitä näistä huolista ja peloista.

Matkan rajoitteet

Kun ihmiset alkoivat vapautua yliluonnollisten – uskonnollisten – voimien sääntelystä, uudet holistiset – kollektiiviset – ideat ottivat niiden paikan heidän mielissään. Näistä keskeisimpiä ovat Misesin mielestä rotu, kansakunta ja valtio. Ne määrittävät jälleen ihmisten paikan kokonaisuudessa oikeuksineen ja velvollisuuksineen.

Valtiolla on voimakas tiedollinen yliote (epistemology) ihmisten mielissä. Valtion uskotaan olevan asioista perillä huomattavasti paremmin kuin yksilöt olipa kysymys sitten lyhyestä tai pitkästä aikavälistä. On valtioita, jotka uskovat itseensä niin horjumattomasti, että ne ovat lailla kieltäneet valtion kritisoimisen ja vastustamisen. Tällä yliotteella täytyy olla enemmän tekemistä perinteisen tai evolutiivisen uskomisen kuin luottamisen kanssa.

Vaikka valtiot ovat kohdelleet kansalaisiaan kaltoin ja käyneet sotia, niitä ei vaadita lakkautettavaksi tai alistettavaksi vahvaan sääntelyyn. Toisin on laita yritysten kanssa, joiden vähäisetkin rikkomukset johtavat vaatimuksiin alistaa ne julkiseen ohjaukseen.

Rotuajattelun ja nationalismin olisi luullut menettäneen voimansa kansallissosialismin tuhossa, mutta niin ei kuitenkaan näytä käyneen. Kansallisten saavutusten ruokkima ylemmyyden tunne ruokkii vastakkainasettelua ja kiihkoilua, joista saadaan lähes päivittäin uusia esimerkkejä.

On yllättävää löytää yhä edelleen ihmisiä, jotka ovat valmiit käyttämään väkivaltaa jopa Karl Marxin ajatusten edistämiseksi, vaikka hänen käsityksensä esimerkiksi ihmisen mielen loogisesta rakenteesta, arvon luomisesta ja tuotannon organisoinnista ovat osoittautuneet korjaamattomiksi virheiksi.

Luonnosta on tullut ihmisille uusi jumala. Sen suojelemiseksi ihmisiä vaaditaan vähentämään kulutusta, hillitsemään teknologian kehittämistä ja rajoittamaan markkinataloutta, koska se on kestävän kehityksen vakavin uhka. Luonnolla on asiaansa uskova ja äänekäs papisto, jonka viestiä monet levittävät, vaikka tuskin ovat siitä perillä. Tältä osin aikamme ei mainittavasti eroa menneiden vuosisatojen olosuhteista.

Politiikkaan kohdistuu yllättävän vanhoja odotuksia. Ihmiset kaipaavat suuria johtajia avaamaan heille tien tulevaisuuteen. Poliittiset päättäjät vastaavat tähän kysyntään kertomalla mitä kaikkea he ovat valmiit kansalaisille tarjoamaan.

Tieteen odotettiin vapauttavan ihmiset ajattelun kahleista, nurkkakuntaisuudesta, ennakkoluuloista ja ihmisten elämää yhteiskunnassa keskeisimmin rajoittavista syy- ja seuraussuhteista. Toisin kuitenkin kävi, kun tutkijat innostuivat palvelemaan poliittisia päämääriä ja alistivat ihmiset yhtälöissään manipuloitaviksi muuttujiksi.

Politiikkaa ja julkista hallintoa koskevassa tutkimuksessa ollaan tänään suurin piirtein samassa pisteessä kuin yli sata vuotta siten käydyssä metodisodassa (Methodenstreit), jossa itävaltalaisten liberaalien vastassa olivat Preussin historiallinen koulukunta ja amerikkalainen institutionalismi. Metodisodan nykyisessä versiossa ajatuksena on, että politiikkaa ja julkista hallintoa tutkimalla voidaan myös ymmärtää ja hyödyttää yhteiskuntaa. Ajatus on liian pelkistetty ollakseen totta.

Liberalismi matkan teon nopeuttajana

Liberalismin tarkoituksena on luoda ihmisille mahdollisuus elää oma elämänsä haluamallaan tavalla. Onnistuakseen tässä heidän on suostuttava vapaaehtoiseen yhteistyöhön muiden kanssa ja vältettävä heitä vahingoittavaa vilppiä, pakkoa ja väkivaltaa. Vapaaehtoisuuden ja väkivallattomuuden avulla ihmiset voivat hallita itseään, tilanne, joka vie pohjan nykymuotoiselta politiikalta. Samalla he saavat mahdollisuuden keksiä ja kehittää asioita, joiden varassa yhteiskuntien matkanteko nopeutuu.

Edellä sanotun perusteella on yllättävää kuulla lähes päivittäin, että juuri liberalismi, eli tuo pahamaineinen uusliberalismi, olisikin jokin yliluonnollinen voima, joka vaatii ihmisiä uhrautumaan, tuhoaa demokratian, ohjaa poliittista päätöksentekoa sekä yksityistää yritysten voitot, mutta kansallistaa niiden tappiot. Syytökset liberalismia kohtaan ovat niin mittavat, että niihin on syytä palata myöhemmin.

About the author

Risto Harisalo wrote 7 articles on this blog.