Mitä on todellinen myötätunto?

Lawrence W. Reed on Foundation for Economic Education -organisaation toiminnanjohtaja. Tämä essee on kirjoittajan muokkaama samannimisestä artikkelista, joka on julkaistu vuonna 1997.

Jokaisessa vaalikampanjassa kuulemme vähintään tuhat kertaa sanan “myötätunto”. Suuret valtion ohjelmat ovat osoitus myötätunnosta; valtion leikkaukset ovat osoitus kylmäsydämisestä saituudesta. Termin väärinkäytöllä puoluepoliittiseksi edukseen poliitikot ovat sotkeneet sanan todellisen merkityksen.

Kuten Marvin Olasky toi esiin teoksessaan ”The Tragedy of American Compassion”, myötätunnon alkuperäinen määritelmä Oxford-English sanakirjan mukaan on ”toisen kanssa kärsiminen, osallistuminen kärsimykseen”. Painotus on henkilökohtaisessa osallistumisessa tarpeessa olevan kanssa, kärsiminen heidän kanssaan, ei pelkästään heille antamisessa.

Mutta nykyään termiä käytetään lähes pelkästään, kuten Olasky asian mainitsee: ”tuntemukseen tai tunteeseen, kun henkilö on liikuttunut toisen kärsimyksestä tai ahdingosta ja pyyteestä lievittää sitä.” Nämä kaksi määritelmää ovat hyvin kaukana toisistaan: Toinen vaatii henkilökohtaista toimintaa, toinen on pelkästään ”tunne”, johon yleensä liittyy vaade jonkun toisen – tarkoittaen valtiota – ongelman hoitamisesta. Toinen kuvaa Äiti Teresaa tai Punaista Ristiä ja toinen kuvaa tyypillistä vastuun siirtäjä, pehmeäsydämistä yhteiskunta-aktivistia mielenosoituskyltti kädessään.

Tosiasiallisesti valtion ”myötätunto” ei ole samaa kuin henkilökohtainen tai yksityinen myötätunto. Kun odotamme valtion korvaavan sen mitä meidän itse tulisi tehdä, odotamme mahdotonta ja saamme sietämättömän. Emme oikeasti ratkaise ongelmia, hallitsemme vain kalliisti niiden jatkumista loputtomiin ja samalla luomme joukon uusia.

Vuodesta 1965, niin kutsutun sodan köyhyyttä vastaan alusta, 1990-luvun puoliväliin Yhdysvalloissa kokonaiskulutus hyvinvointiin oli 5,4 biljoonaa dollaria. Vuonna 1965 koko valtion hyvinvointikulutus oli vain hiukan yli prosentin bruttokansantuotteesta (BKT), mutta 30 vuotta myöhemmin se oli paisunut 5,1 prosenttiin vuosittaisesta BKT:stä – korkeammaksi kuin suuren laman asettama ennätys. Ennen kuin sosiaaliuudistukset, jotka painottivat työntekoa, alkoivat toimimaan 1990-luvun lopussa, köyhyysaste oli lähes paikallaan siitä, mitä se oli vuonna 1965. Vuosikymmeniä miljoonat elivät elämää turmelevassa riippuvuudessa, perheitä palkittiin niiden hajoamisesta ja avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten määrä nousi taivaisiin – hirvittäviä tosiasioita, jotka suurimmalta osalta aiheutuivat ”myötätuntoisista” valtion ohjelmista.

Henkilön halukkuus kuluttaa valtion varoja tukiohjelmiin ei ole todiste, että henkilö itse on myötätuntoinen. Professori William B. Irvine Wright State yliopistosta Daytonista, Ohiosta, selittää: ”Olisi älytöntä pitää henkilön halukkuutta lisätä puolustusbudjettia osoituksena, että henkilö itse on urhea tai pitää henkilön halukkuutta kuluttaa valtion rahoja urheiluun osoituksena, että henkilö itse on fyysisesti hyvässä kunnossa.” Samalla tavoin kuin ”sohvaperunalle” on mahdollista suosia valtion rahoitusta urheilujoukkueelle, samoin henkilölle, jolta puuttuu myötätuntoa, on mahdollista suosia erinäisiä valtion tukiohjelmia, ja käänteisesti myötätuntoiselle henkilölle on mahdollista vastustaa näitä ohjelmia.

On virhe käyttää henkilön poliittisia uskomuksia myötätunnon lakmustestinä. Professori Irvine sanoo, että jos haluat määrittää kuinka myötätuntoinen yksilö on, tuhlaat aikaasi, jos tiedustelet ketä hän äänesti; sen sijaan tulisi kysyä mitä hyväntekeväisyyslahjoituksia hän on tehnyt ja onko hän tehnyt viime aikoina mitään vapaaehtoistyötä. Kannattaa ehkä myös tiedostella kuinka hän vastaa hänen sukulaistensa, ystäviensä ja naapuriensa tarpeisiin.

Todellinen myötätunto on vahvojen perheiden ja yhteisöjen, vapauden ja itsenäisyyden suojavalli, kun taas toisen käyttötarkoituksen tekaistu myötätunto on lastattu suurilla vaaroilla ja kyseenalaisilla tuloksilla. Todellinen myötätunto on ihmisiä auttamassa toisia ihmisiä aidosta välittämisen tunnosta. Se ei ole poliittisen edustajasi pyytämistä sen tekemisestä puolestasi. Aito myötätunto tulee sydämestä, ei valtion kassasta. Todellinen myötätunto on syvästi henkilökohtainen asia, ei rahalähetys etäiseltä byrokratialta.

Kun kuulet seuraavan kerran jonkun käyttävän termiä ”myötätunto”, kysy tietääkö hän todella mistä puhuu.

About the author

Lawrence W. Reed wrote 32 articles on this blog.

Lawrence W. Reed is president of the Foundation for Economic Education (FEE) in Irvington, New York--www.fee.org. An economist and former college economics professor, Reed served for 20 years as president of the Mackinac Center for Public Policy in Michigan before assuming his current position at FEE in September 2008. Full biography available on Wikipedia or at fee.org.

Published by

Lawrence W. Reed

Lawrence W. Reed is president of the Foundation for Economic Education (FEE) in Irvington, New York--www.fee.org. An economist and former college economics professor, Reed served for 20 years as president of the Mackinac Center for Public Policy in Michigan before assuming his current position at FEE in September 2008. Full biography available on Wikipedia or at fee.org.