Joustamaton sosiaalijärjestelmä pitää nuoret ulkona työelämästä Ruotsissa

Nima Sanandaji

Ylenmääräisen jäykät työmarkkinat ovat syynä Ruotsin korkeaan nuorisotyöttömyyteen ja selittävät myös viimeaikaista räjähdysmäistä kasvua nuorten aikaisen eläkkeen ohjelmissa, esittää Nima Sanandaji, Captus ajatushautomon toimitusjohtaja.

Jotkut uskovat, että Ruotsissa on alhainen työttömyysaste. Tämä on kaukana totuudesta. Korkeiden verojen, avokätisten valtion tukien ja säännösteltyjen työmarkkinoiden yhdistelmä on johtanut monet ruotsalaiset riippuvaisiksi avustuksista työn sijaan. Järjestelmä onnistuu yhdessä asiassa: todellisten työttömyyslukujen piilottamisessa.

Muutama vuosi sitten ruotsalainen ekonomisti Jan Edling totesi, että sairaslomalla ja aikaisella eläkkeellä olevien nuorten lukumäärä vaikutti korreloivan vahvasti työttömyyslukujen kanssa. Edling selitti syynä olevan, että monet työttömistä piilotettiin näiden keinojen avulla tilastoista.

Ja Jan Edling ei ollut mikään oikeistolainen ekonomisti, sillä hän työskenteli tuolloin LO:lle – vaikutusvaltaisella työmarkkinajärjestölle vahvoine virallisine ja epävirallisine siteineen silloin vallassa olleelle sosiaalidemokraattiselle puolueelle. Väite siitä, että ruotsalainen sosiaalivaltio piilottelisi erinäisin keinoin todellisia työttömyyslukuja, oli epäsuosittu ruotsalaisten sosialistien keskuudessa. Niin epäsuosittu, että Edlingin raporttia ei julkaistu ja tämä aiheutti hänen eronsa 18 vuoden uskollisen palvelusuran jälkeen.

Neljä vuotta sitten keskusta-oikeistolainen hallitus valittiin lupauksella vähentää näkyvää ja näkymätöntä työttömyyttä. Hallitus onnistui osittain tässä, ainakin ennen finanssikriisin iskemistä ja työttömyyden kasvamista uudelleen. Verojen alennukset ja valtion avustuksien leikkaukset ovat kannustaneet työntekoon riippuvuuden sijaan. Kuitenkaan yhden ryhmä osalta riippuvuus valtiosta ei ole vähentynyt: nuorten, joiden toimeentulo riippuu aikaisesta eläkkeestä.

Käsite suhteellisen nuorten riippuvuudesta aikaisesta eläkkeestä saattaa kuulostaa omituiselta. Ruotsalaiset poliitikot ovat jopa muuttaneet ”aikaisen eläkkeen” termin ”toiminta ja sairauskorvaukseksi”, jotta se kuulostaisi hyväksyttävämmältä. Ja omituista kyllä, on tullut enemmän tai vähemmän hyväksytyksi tosiasiaksi, että monet työtä löytämättömät ruotsalaiset nuoret nojaavat sen sijaan aikaiseen eläkkeeseen – usein pysyvästi.

Lähes 70 000 ruotsalaista ikäryhmästä 20-39 vuotta on tuettu 2004 vuodesta lähtien aikaisella eläkkeellä. Tämä edustaa lähes kolmea prosenttia koko väestöstä tässä ikäryhmässä. Tukholman alueella, jossa työmarkkinat ovat vahvat, kaksi prosenttia nuoresta väestöstä elää aikaisella eläkkeellä. Alueilla, joilla työpaikat ovat niukempia, luku on neljä prosenttia. Jopa kaikkein nuorimmassa ikäryhmässä, 20-24 vuotiaissa, yli kahta prosenttia Ruotsin väestömäärästä tuetaan aikaisella eläkkeellä.

Yksi aikaisen eläkkeen suosion syistä löytyy tosiasiasta, että nuorten ruotsalaisten on lisääntyvissä määrin vaikea löytää työpaikkaa. Ruotsin tilastokeskuksen mukaan työttömyys 15-24-vuotiaiden keskuudessa oli vuoden 2009 alussa täydet 24 prosenttia. Vaikka Ruotsissa ei ole valtion asettamia minimipalkkoja, työnantajien suuren enemmistön tulee noudattaa työmarkkinajärjestöjen sopimuksia ja nämä sopimukset puolestaan sisältävät erittäin korkeat efektiiviset minimipalkat.

Nuoren työvoiman hintatasoa ei ole ainoastaan asetettu liian korkeaksi kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseksi, vaan sen lisäksi työnantajat pitävät riskiä kokemattomien nuorten palkkaamisesta liian korkeana, koska jäykkä työmarkkinoiden lainsäädäntö vaikeuttaa niiden irtisanomista, jotka eivät suoriudu hyvin työstään.

Korkea nuorten työttömyys ei ole ainoastaan taloudellinen, vaan myös yhteiskunnallinen asia. Monet nuoret kokevat itsensä masentuneiksi, koska he eivät pysty löytämään merkityksellistä tarkoitusta ja eivät pysty tarjoamaan panostaan yhteiskunnalle. Tämä on vahva tunne niiden keskuudessa, jotka eivät ole edes virallisesti työttöminä, vaan sen sijaan tilastoilta piilossa aikaisen eläkkeen, sairausvapaiden tai muiden järjestelmien avulla.

OECD mittaa niiden prosenttiosuutta, jotka virallisesti ilmoitetaan työvoiman ulkopuolisiksi, mutta pitävät itseään työttöminä. Tähän ryhmään viitataan termillä ”lamautuneet työntekijät”. Maissa, kuten Tanska, Saksa ja Iso-Britannia, ainoastaan 0,1 prosenttia 15-24 vuotiaiden työvoimasta koostuu lamautuneista työntekijöistä. Ruotsissa luku on lähes sata kertaa korkeampi.

Monet pitävät ruotsalaista sosiaalijärjestelmää roolimallina. Mitä tulee nuorille luotaviin mahdollisuuksiin, Ruotsi voisi kuitenkin oppia paljon vapaiden markkinoiden järjestelmistä. Tai, se voisi oppia tanskalaisen naapurin sosiaalivaltiosta, joka on yhdistänyt sosiaalimekanismit dynaamisiin työmarkkinoihin. Yhdistelmä, jonka edellinen sosiaalidemokraattinen pääministeri Poul Nyrup Rasmusson nimesi ”joustoturvaksi”, on merkittävästi ylivoimaisempi Ruotsin korkeiden efektiivisten minimipalkkatasojen ja jäykkien työlainsäädäntöjen kanssa, jotka sosiaalidemokraatit ja heidän työmarkkinajärjestöliittolaiset esittelivät.

Nima Sanandaji on ruotsalaisen Captus ajatushautomon toimitusjohtaja, ja kirjoittaja raportille nuorten aikaisesta eläkkeestä Timbro ajatushautomolle. Tämä artikkeli on julkaistu aikaisemmin The New Geographyssä.

About the author

CIEL wrote 62 articles on this blog.