Hintojen laskun noidankehä, osa 5

Kaj Grüssner

Kaj Grüssner on verokonsultti ja omistautunut edistämään sekä itävaltalaisen taloustieteen oppeja että klassisen liberalismin periaatteita. Sarjan aikaisemmat osat: 1, 2, 3, 4.

Edellisessä osassa käytiin läpi inflaation aiheuttamia ongelmia. Tässä viimeisessä osassa keskustellaan siitä, mitä pitäisi tehdä kriisin ratkaisemiseksi ja tulevien kriisien välttämiseksi.

Olemme nyt käyneet läpi valtion standardiretoriikkaa ja sen teoreettisia perusteita. Tämän lisäksi olemme nähneet kuinka valtion väliintulo on aiheuttanut nykyiset ongelmat ja miten ehdotetut, sekä jossain määriin toteutuneet, toimenpiteet pahentavat näitä ongelmia. Mitä sitten tulisi tehdä? Lyhyellä tähtäimellä vastaus on helppo: ei mitään. Tämän päivän kriisi ei ole muuta kuin markkinoiden yritys oikaista virheinvestoinnit, joihin elvyttävä talouspolitiikka johti. Sitä emme voi, eikä meidän tulisikaan yrittää, estää. Mitä enemmän yritämme, sitä tuskallisempi siitä tulee.

Valtio panikoi aina, kun massiivisen inflaation (valuuttayksikköjen lisäämisen) aiheuttamat kuplat alkavat puhjeta. Toimenpiteeseen 1 ryhdytään heti laajassa mittakaavassa, yleensä lisäämällä inflaatiota. Näin tapahtui Yhdysvalloissa 2000-luvun alussa, kun IT-kupla puhkesi. Keskuspankin, Fed:n, ohjauskorko laski 6,5 prosentista 1 prosenttiin valtavien luottoinjektioiden johdosta. Satoja miljardeja uusia dollaria luotiin tyhjästä ja pumpattiin pankkijärjestelmään, missä ne moninkertaistuivat entisestään. Nykyään tiedetään, että suuri osa näistä miljardeista menivät asuntolainoihin, muun muassa sub-prime lainoihin. Yrittäessään estää toisen kuplan puhkeamista keskuspankki loi sen tilalle uuden ja paljon suuremman kuplan. Kun myös tämä kupla alkaa puhkeamaan, huomaamme, että samat keinot eivät enää tepsi yhtä hyvin. Amerikassa korot on jo ajettu nollaan ja täällä Euroopassa tärkein korko, 12-kuukauden Euribor, on reilussa prosentissa.

Uudet ja isommat kuplat eivät kuitenkaan ole vanhan kuplan puhkeamisen estämisen vakavin ongelma. Kaikki valuutat ovat riippuvaisia niiden käyttäjien luottamuksesta ja luottamus tiettyä valuttaa kohtaan vähenee aina, kun valuuttayksikköjen määrä kasvaa nopeaan tahtiin. Tässä valuutassa arvostettujen varojen arvo laskee, koska valuutan arvo laskee suhteessa muihin valuuttoihin ja yleensä myös suhteessa kultaan, joka on tärkeä mittari valuuttojen arvosta. Samalla vähenee myös valuutan ostovoima. Pohja saavutetaan silloin, kun luottamus on kadonnut täysin ja kun valuutan arvo ja ostovoima on laskenut nollaan. Tätä tilaa kutsutaan hyperinflaatioksi. Se seuraa aina, kun valtio tai sen keskuspankki luo liian monta valuuttayksikköä lyhyessä ajassa, eikä löydy ketään, joka veisi ne pois markkinoilta, esimerkiksi ostamalla valtion obligaatioita. Muun muassa Kiina on vienyt suuren määrän dollareita pois markkinoilta, koska se kokee olevansa riippuvainen vahvasta dollarista, jotta amerikkalaisilla olisi jatkossakin varaa ostaa kiinalaisia tuotteita.

Aiheuttamansa kriisin päättämiseksi valtion on pakko lopettaa elvytystoimenpiteet. Sen on sallittava, että tappiolliset yhtiöt menevät konkurssiin, jotta resursseja vapautuu ja jotka voidaan sitten allokoida kannattavampiin sektoreihin. Tämä koskee myös pankkeja. Pankkien reservivaatimuksia pitää hitaasti mutta varmasti nostaa, samalla kun sallitaan, että korot nousevat kohti markkinatasoja. Tämä antaa kannustimia säästämiselle, joka puolestaan johtaa siihen, että pääomaa alkaa taas kertyä. Pitkällä tähtäimellä keskuspankki tulee lakkauttaa, jolloin inflaatiokone poistuu. Tämä johtaisi myös siihen, että pankkien olisi pakko toimia niiden todellisten edellytysten mukaisesti, koska enää ei olisi mitään taho, joka pelastaisi ne. Lopuksi on sallittava kilpailevat valuutat, joista markkinatoimijat valitsevat ne valuutat, joita he haluavat käyttää. Historiallisesti näitä ovat olleet kulta ja hopea tai niihin sidotut rahakorvikkeet.

Kaikkea tätä ei tietenkään voida tehdä käden kääntäessä, mutta suunnan tulisi olla tämä mukainen: valtion välintulojen asteittainen väheneminen, valtion tuettujen kartellien poistaminen, petollisen pankkitoiminnan ja rahan väärentämisen kieltäminen. Nyt tarvitaan vähemmän välintuloja valtiolta, ei massiivisia elvytyspaketteja. Markkinoiden pitää saada oikaista itseään. On korkea aika oppia läksy, jota Amerikan suuri lama on turhaan yrittänyt meille opettaa.

About the author

CIEL wrote 62 articles on this blog.