Hintojen laskun noidankehä, osa 2

Kaj Grüssner

Kaj Grüssner on verokonsultti ja omistautunut edistämään sekä itävaltalaisen taloustieteen oppeja että klassisen liberalismin periaatteita. Sarjan muut osat: 1, 3, 4, 5.

Ensimmäisessä osassa esitettin ne virheelliset johtopäätökset, joilla elvytystä perustellaan. Puhuttiin myös lyhyesti niistä toimenpiteistä, joihin valtio ryhtyy pelastakseen meidät laskevien hintojen aiheuttamilta ongelmilta. Tässä osassa käymme nämä johtopäätökset läpi ja selvitämme, miksi niiden logiikka pettää.

Laskevat hinnat – huonompi kannattavuus -logiikka pettää, koska hintojen lasku tarkoittaa myös pienempiä kustannuksia yrityksille. Tuotantokustannusten leikkaaminen on keskeinen tekijä kannattavuuden parantamisessa. Jos yhtiön on pakko laskea omien tuotteiden hintoja, mutta se pystyy samalla vähentämään omia kustannuksiaan, kannattavuus voi jopa nousta, riippuen hintojen laskun ja leikattujen kustannusten suhteesta. Ongelmiin johtaa usein tosiasia, että yhtiöiden yhden keskeisimmistä kustannuksista eli palkkakustannusten ei sallita tulla leikatuiksi tuotehintojen laskusta huolimatta. Tässä tapauksessa on varsin selvää, että yhtiölle tulee kannattavuusongelmia. Mutta ongelman ydin on tällöin valtion sääntely, ay-liikkeiden vahva asema, työehtosopimukset ja muut valtion väliintulot, ei laskevat hinnat sinänsä.

Supistunut tuotanto – korkeampi työttömyys – heikompi kysyntä -logiikalla on samat yllä selitetyt puutteet, mutta sillä on myös muitakin heikkoja lenkkejä. Jos palkkakulujen leikkaaminen sallitaan suhteessa muihin hintoihin, ei ole ollenkaan varmaa, että tuotanto supistuu sen kummemmin. Siinä määrin kun tuotanto supistuu, se johtuu kysynnän tosiasiallisesta vähenemisestä, joka olisi tapahtunut työllisyydestä huolimatta. Mutta tämän ymmärtämiseksi, meidän pitää ensin ymmärtää kysynnän luonne.

Kysyntä vaihtelee kuluttajien muuttuneiden preferenssien johdosta. Vapaassa taloudessa nämä muutokset ovat hyvin hallittuja ja tasaisia. Yleisen kysynnän täydellinen romahdus, joka on talouskriisin tunnusmerkki, johtuu siitä, että kysyntää oli keinotekoisesti pidetty korkealla tasolla. Tällainen keinotekoinen kysyntä perustuu yleensä tyhjästä luotuun ja lainattuun rahaan. Toisin sanoen, kulutettiin luotolla enemmän kuin mitä tulot ja varat olisivat sallineet. Kun tämä kupla puhkeaa, kuten asuntokupla USA:ssa, seuraa kysynnän jyrkkä romahdus. Tällöin ei siis ole kyse luonnollisesta muutoksesta, vaan välttämättömästä korjausliikkeestä, johon markkinat ryhtyvät. Mitä suurempi kupla, sitä suurempi (ja tuskallisempi) oikaisu, kun kysyntä korjautuu vastaamaan kuluttajien todellista taloudellista tilannetta. Kyseessä on taas siis valtion luoma ongelma, joka on korjattava.

”Kannattavia” yrityksiä askarruttavat maksuhäiriöt tarkoittavat sitä, että yrityksillä ei ole tarpeeksi rahaa kassassa millä maksaa laskuja, velkoja ja palkkoja tai riittävästi pääomaa tarvittuihin investointeihin. Myös näiden ongelmien juuret ovat kuplassa. Kassaongelmat voivat johtua siitä, että yhtiön tuotteiden kysyntää oli pidetty keinotekoisella korkealla tasolla ja kun korjausliike tapahtuu, käy ilmi, ettei yhtiöllä aidosti ollutkaan edellytyksiä toimia siinä mittakaavassa kuin se toimi.

Ongelmana voi olla myös, että yhtiö oli sitonut paljon pääomaa, sekä omaa että vierasta, erilaisiin investointeihin, jotka nyt osoittautuivat kannattamattomiksi – esimerkiksi kalliita koneita taikka uusia tehtaita. Nämä investoinnit tehtiin siinä uskossa, että kysyntä pysyy korkealla tasolla ja että niiden tuotanto ylittää keinotekoisen matalan korkotason. Kun kysyntä romahtaa, kannattavuus menee negatiiviseksi (korko- ja tuotantokustannukset ylittävät tulot) ja vähentävät yhtiön kassaa.

Jälleen kerran kyseessä on valtion luoma ongelma. Keinotekoisesti lisätty kysyntä ja matalat korot antavat täysin vääristettyjä signaaleja tuottajille, jotka näiden vääristettyjen signaalien perusteella tekevät virheellisiä investointipäätöksiä ja vakavia liiketaloudellisia virheitä.

Nyt olemme selvittäneet kuinka keinotekoisesti lisätty ja luottoon perustuva kulutus sekä keinotekoisesti matalat korot, jotka siis ovat luonnollisia seuraamuksia ekspansiivisesta rahapolitiikasta ja valtion velkaantumisesta, johtavat vakaviin ongelmiin markkinoilla. Seuraavassa osassa tarkastelemme kuinka ne toimenpiteet, joihin valtio ryhtyy ongelmien ratkaisemiseksi, tosiasiassa pahentavat tilannetta entisestään.

About the author

CIEL wrote 62 articles on this blog.