Aikuiseksi kasvaminen tarkoittaa holhouksen vastustamista

Muokattu The Freeman -julkaisun lokakuun numerosta, jota julkaisee the Foundation for Economic Education (FEE)—www.fee.org. Kirjoittaja on FEE:n johtaja.

Muutama kuukausi sitten astuin erääseen ravintolaan Floridan Naplesissa ja sanoin ”Pöytä kahdelle tupakoimattomalle, kiitos.” Tarjoilija vastasi ”Onnistuu hyvin. Floridassa on lailla kielletty tupakointi kaikissa ravintoloissa. Tänne päin, olkaa hyvä.”

Kävellessäni tarjoilijan meille osoittamaa pöytää kohti ajattelin hetken aikaa, että ”Hyvä. Ei tupakansavua tai edes hajua koko ravintolassa. Hieno homma!”

Sitten minua hävetti. Olin mennyt valtion holhoamispolitiikan ansaan. Neljänkymmenen vuoden ajan olin luullut intohimoisesti ja järkkymättömästi uskovani vapaaseen yhteiskuntaan. Nyt kuitenkin huomasin muutaman sekunnin ajan olevani tyytyväinen siitä, että valtio rajoittaa täysivaltaisten aikuisten ihmisten vapauksia yksityisomistuksessa olevissa tiloissa.

Tämä jäi vaivaamaan minua niin, että pohdin sitä pitkän aikaa. Halusin selvittää, miksi ensireaktioni oli hylätä periaatteeni pelkästään siksi, että illalliseni tulisi olemaan hieman miellyttävämpi ilman tupakanhajua. Ja jos minun kaltaiseni omistautuneen vapauden kannattajan voi niin helposti tönäistä väärään suuntaan, niin miten sitten ikinä estää sellaisia, jotka eivät välitä vapaudesta niin paljoa, lankeamasta samanlaisiin tai vielä rajumpiin yksilönvapauksien rajoituksiin?

Ensin mietin niitä haittoja, joita passiivinen tupakointi monen lääkärin mielestä aiheuttaa. Ehkäpä valtiolla oli oikeus suojella tupakoimattomia, jos kyse oli henkilön toiselle aiheuttamasta haitasta. Pian ymmärsin kuitenkin kaksi asiaa: kukaan ei ollut pakottanut minua menemään kyseiseen ravintolaan, enkä minä sen paremmin kuin valtiokaan omistanut tuota ravintolaa. Yksinkertainen tosiasia on, että aidosti vapaassa yhteiskunnassa ravintolan omistajalla, joka haluaa sallia tupakoinnin omassa ravintolassaan, on siihen yhtä suuri oikeus kuin minulla on mennä johonkin toiseen ravintolaan. Kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset olisi tietoisia tupakoinnin riskeistä. Enemmänkin siitä, että kenelläkään ei ole oikeutta pakottaa toista tarjoamaan hänelle savutonta ravintolaa.

Sitä paitsi voin helposti keksiä monia vaarallisia harrastuksia, joihin monet aikuiset vapaaehtoisesti osallistuvat, mutta joita en koskaan vaatisi lailla kiellettäväksi: laskuvarjohyppy ja benji-hyppy esimerkiksi. Tilastot osoittavat, että jopa joissakin tietyissä julkisissa kouluissa opiskelu tai opettaminen sisältävät myös melkoisen riskin – luultavasti suuremman kuin se, että joutuu joskus vahingossa hengittämään tupakansavua.

Holhouksen kannattaminen tarkoittaa sitä, että kannattaa valtion voimankäyttöä jonkin hyödyn – todellisen tai kuvitellun itselle tai muille – saavuttamiseksi vapaaehtoisuuden, kuten suostuttelun, koulutuksen tai valinnanvapauden sijasta. Jos ihmiset näkisivät nuo vaihtoehdot noin selkeinä termeinä, tai jos he tajuaisivat, miten heikoilla jäillä he kävelevät hyväksyessään valtion väliintulon, asioiden pakottamalla ratkaisemisen kannatus luultavasti vähenisi. Ongelma on se, että monet eivät osaa yhdistää valtion väliintuloa voimankäyttöön. Mutta sitähän se juuri on, eikö olekin? Floridan osavaltion hallitus ei pyytänyt ravintoloita kieltämään tupakointia; se käski niitä tekemään niin sakkojen tai vankeusrangaistusten uhalla.

Koetin tämän päättelyn toimivuutta muutamiin ystäviini. Piinkovia libertaareja lukuunottamatta, seuraavassa on heidän tyypillisiä asenteitaan:

Itsepetos: ”Ei se ole oikeastaan ‘voimankäyttöä’ jos enemmistö ihmisistä kannattaa sitä.”

Holhoavuus: ”Tässä tapauksessa voimankäyttö oli oikeutettua, koska se koitui omaksi parhaaksesi.”

Riippuvaisuus: ”Jos valtio ei tee sitä, niin kuka sitten?”

Lyhytnäköisyys: ”Teet kärpäsestä härkäsen. Miten tupakoinnin kieltäminen ravintoloissa voi uhata vapautta? Ja vaikka uhkaisikin, niin se on niin pieni asia, ettei siitä tarvitse välittää.”

Kärsimättömyys: ”En halua joutua odottamaan, että suosikkiravintolani vapaaehtoisesti kieltää tupakoinnin.”

Vallanhimo: ”Ravintolat, jotka eivät halua kieltää tupakointia täytyy määrätä kieltämään se.”

Itsekeskeisyys: ”Ei voisi vähempää kiinnostaa. Minä vihaan tupakointia, enkä halua vahingossakaan haistaa yhtään tupakanhajua. En, vaikka ravintola sijoittaisi tupakoivat vieraansa oman osastoonsa.”

Kaikkia näitä argumentteja voidaan käyttää – ja niitä poikkeuksetta myös käytetään – oikeuttamaan ihmisten kahlehtimista mitä sietämättömimmillä rajoituksilla. Jos jotakin voimme oppia hallintojärjestelmien historiasta, niin se on se, että jos niille antaa pikkusormen, ne vievät ennemmin tai myöhemmin koko käden. Tärkeintä olisi saada ihmiset ymmärtämään, että vapautta rajoitetaan yleensä pieni pala kerrallaan ja, että olisi parempi vastustaa vapauden tuhoutumista pienissä asioissa kuin toivoa, että jatkossa ei jouduttaisi taistelemaan merkittävämpiä rajoituksia vastaan.

Itsepetos, holhoavuus, riippuvuus, lyhytnäköisyys, kärsimättömyys, vallanhimo ja itsekeskeisyys ovat kaikki syitä sille, että ihmiset alistuvat valtion määräyksiin. Miettiessäni tätä minulle valkeni, että ne ovat kaikki jäänteitä lapsenomaisesta ajattelutavasta. Lapsina ja nuorina maailmankuvamme on vielä raakile. Odotamme toisten antavan meille tarvitsemamme asiat, emmekä juuri välitä siitä, mistä ja miten he ovat nämä asiat hankkineet. Ja me haluamme ne asiat heti.

Koemme olevamme ”aikuisia”, kun ymmärrämme, että käytöksellemme on olemassa rajoja, joita ei sovi ylittää; kun ajattelemme pitkällä tähtäimellä ja kaikkia ihmisia sen sijaan, että ajattelisimme vain itseämme ja tässä ja nyt; kun yritämme olla niin itsenäisiä kuin fyysiset ja henkiset kykymme vain sallivat; kun jätämme toiset rauhaan elleivät he uhkaa meitä jollain tavalla; ja kun väkivallan sijasta pyrimme saavuttamaan päämäärämme rauhanomaisesti ja kärsivällisesti. Katsomme olevamme ”aikuisia” kun korostamme henkilökohtaista vastuuta; sen pakoilua pidämme lapsellisena käytöksenä.

Kuitenkin, kun tarkastelee länsimaissa käytävää poliittista keskustelua, näyttää siltä, että vaatimuksille, joiden mukaan valtion tulisi voimakeinoin ”tehdä jotakin”, ei näy loppua. Verottakaa tuolta kaverilta enemmän, koska hänellä on enemmän kuin minulla. Säätäkää tulleja, jotta vältyn ulkomaisten yritysten kilpailulta. Tukekaa yliopisto-opintojani. Ottakaa haltuun tuo tontti, jotta voin rakentaa sille hotellin. Korjatkaa tämä ongelma puolestani, ja korjatkaa se nyt heti! Tehkää elämästäni helpompaa jonkun toisen kustannuksella. Käskekää tuota ravintoloitsijaa olemaan tarjoilematta tupakoitsijoille.

Minusta tuntuu kuin länsimaista olisi tullut yksi iso lastentarha täynnä rääkyviä lapsia, jotka näkevät valtiossa ison huolehtivan lastenhoitajan. Tämä herättää minussa halun tokaista ”Kasvakaa aikuisiksi!”

Yhteisöjen kohtalon määrää se, miten sivistyneitä niiden jäsenet ovat. Mitä enemmän he kunnioittavat toisiaan ja mitä enemmän yhteisön toiminta perustuu vapaaehtoiseen osallistumiseen, sitä turvallisempi ja vauraampi yhteisö se on. Mitä enemmän yhteisön jäsenet luottavat voimankäyttöön – lailliseen tai laittomaan – sitä alttiimpia he ovat kansankiihottajille ja tyranneille. Holhouksen vastustaminen ei ole siis mikään merkityksetön asia.

Minun mielestäni sen vastustaminen ei ole mitään vähempää kuin aikuismaista käytöstä.

About the author

Lawrence W. Reed wrote 32 articles on this blog.

Lawrence W. Reed is president of the Foundation for Economic Education (FEE) in Irvington, New York--www.fee.org. An economist and former college economics professor, Reed served for 20 years as president of the Mackinac Center for Public Policy in Michigan before assuming his current position at FEE in September 2008. Full biography available on Wikipedia or at fee.org.

Published by

Lawrence W. Reed

Lawrence W. Reed is president of the Foundation for Economic Education (FEE) in Irvington, New York--www.fee.org. An economist and former college economics professor, Reed served for 20 years as president of the Mackinac Center for Public Policy in Michigan before assuming his current position at FEE in September 2008. Full biography available on Wikipedia or at fee.org.

One thought on “Aikuiseksi kasvaminen tarkoittaa holhouksen vastustamista”

Comments are closed.