Aika kumota ennennäkemätön menestys?

Johnny Munkhammar on ruotsalainen kirjoittaja ja yrittäjä, sekä European Enterprise Instituten tutkimusjohtaja ja teoksen ” The Guide to Reform” tekijä.

Kolmekymmentä vuotta Margaret Thatcherin valtaan tulon jälkeen ja kaksikymmentä vuotta Berliinin muurin kaatumisen jälkeen taloudellinen vapaus on vähentynyt viime vuonna puolessa päätalousalueista. Valtiot jahtaavat intensiivisesti pankkeja, veroparatiiseja ja sijoitusrahastoja.

Uudet määräykset, kasvava julkinen kulutus ja protektionistiset menettelyt rehottavat läntisen maailman toimintapolitiikoissa. Onko jatkuvasti kasvava julkinen valta uusi trendi, käänteinen viime vuosikymmenten taloudelliselle vapaudelle?

Siltä näyttäisi. Tukitoimet vastauksena kriisiin ovat merkittävä askel velan rakentamisessa, joka täytyy maksaa tulevilla veroilla. Demografinen kehitys ja kulutuskysyntä johtavat massiivisiin kustannuslisäyksiin monissa julkisissa järjestelmissä tulevina vuosikymmeninä.

Itse asiassa niin kutsutut anglosaksiset maat – väitetysti vapaimmat merkittävät taloudet – alkoivat jo laajentaa julkista sektoriaan ennen kriisiä. Julkinen kulutus lisääntyi Yhdysvalloissa vuodesta 2000 vuoteen 2008 35 prosentista 39 prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja Iso-Britanniassa 37 prosentista 47 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Terveyden- ja vanhustenhoidon kulut ovat nousussa, yhtälailla eläkkeiden kanssa. Japanissa, Italiassa ja Espanjassa eläkekulut tulevat räjähtämään. Jopa Yhdysvallat vaikuttaa olevan kykenemätön välttämään julkisen vallan kulutuksen kasvua nykypäivän Ranskan ja Saksan tasolle niin kutsuttujen oikeuksien takia.

Tämä olisi erittäin vahingollinen kehitys monesta syystä. Ensinnäkin, ei ole olemassa merkkejä, että tukipaketit paransivat pitkän aikavälin kasvua. Siten valtavat summat veronmaksajien rahoja tuhlattiin velkaa kasvattamalla, mikä lisää tulevaa verotaakkaa.

Toiseksi, viimeisen neljännesvuosisadan lisääntynyt taloudellinen vapaus on ollut ennenkuulumaton menestys. Globaali BKT henkeä kohden nousi 50 prosenttia, äärimmäinen köyhyys leikkaantui puoleen ja läntisestä elintasosta nauttii enemmän ihmisiä kuin koskaan aikaisemmin.

Kolmanneksi, taloudellisella vapaudella on vahva korrelaatio muiden tärkeiden tavoitteiden kanssa, kuten ympäristönsuojelun, yhteiskunnallisen kehityksen ja elämän laadun indikaattoreiden kanssa.

Neljänneksi, kriisistä huolimatta liberalisoinnin tulokset pysyvät. Vuodesta 1990 BKT henkeä kohden on kasvanut Yhdysvalloissa 64 prosentilla ja Iso-Britanniassa 47 prosentilla – mutta ainoastaan 35 prosentilla Ranskassa ja 23 prosentilla Saksassa ja 16 prosentilla Japanissa.

Ja viimeiseksi, jos eurooppalaisten olisi tullut oppia jotain, niin se on välttää suurta julkista valtaa. Itä- ja Keski-Euroopan hylättyä komentotaloutensa niiden elintaso on parantunut enemmän kuin kukaan pystyi kuvittelemaan vuonna 1989.

Elintasollemme olisi tuhoisaa sivuttaa tämä opetus ja palata takaisin ennen Thatcherin aikaa edeltäneisiin toimintatapoihin. Mutta eikö tämä ole ilmenen suunta tällä hetkellä? Ei onneksi. Sitä, miten poliittinen ilmapiiri on kääntynyt ympäri, voidaan kuvata yhdellä sanalla: Massachusetts.

Äänestäjien tehdessä republikaani Scott Brownista Ted Kennedyä seuranneen senaattorin, demokraatit hävisivät välttämättömän enemmistön terveysuudistuksen läpiviemiseksi. Kyseessä oli ikään kuin kansanäänestys suuresta julkisesta sektorista, ja se hävisi.

Merkittävät muutokset voidaan usein jäljittää takaisin tällaisiin pieniin tapahtumiin. Presidentti Obama joutuu nyt liikkumaan keskemmälle. Ja vaikkakin amerikkalaiset äänestäjät eroavat eurooppalaisista, on epätodennäköistä, että tämä jäisi huomaamatta Euroopassa.

Monet Euroopan maat vastasivat kriisiin jatkamalla vapaiden markkinoiden uudistuksiaan, erityisesti Itä- ja Keski-Euroopassa, mutta myös esimerkiksi Ruotsissa. Heidän menestyksensä asettaa lisää paineita valtioille, jotka ovat valinneet isolla julkishallinnolla lastatun tien.

Lopulta kohdatessaan BRIC-maiden taloudellisen vallan jopa vastahakoiset uudistajat, kuten EU:n presidentti Herman van Rompuy, näkevät uudistukset selviytymiskeinona. Eurooppa on tehnyt uudistuksia viimeisenä kahtena vuosikymmenenä, ja sen tulee jatkaa niiden tekemistä.

Elvytyspaketit tulisi vetää takaisin, mutta pääasialliset haasteet nousevat pitkällä aikavälillä, ja ne koskevat myös Yhdysvaltoja ja Japania. Välttääkseen räjähtävät kustannukset terveydenhuollossa, vanhustenhoidossa ja eläkkeissä julkinen kulutus täytyy muuntaa yksityiseksi kulutukseksi.

Tämä on ainoa tapa välttää jatkuvasti kasvava julkinen sektori kaikkine sen ongelmineen. Ja se toisi itse asiassa monia hyötyjä. Ihmisillä olisi enemmän valinnan varaa, tuottajat kilpailisivat ja tämä parantaisi laatua sekä tehokkuutta.

Sosiaalivaltion muuntaminen sosiaaliyhteiskunnaksi ei välttämättä ole helppoa tai nopeaa ja juuri sen takia keskustelut siitä, kuinka se toteutetaan, tulee käydä nyt. Poliitikot saattavat pelätä julkista mielipidettä ja suosivat odottamista. Mutta olemme odottaneet jo liian pitkään.

Ja mitä tulee yleiseen mielipiteeseen – vahvistakoon Massachusetts päätöstämme.

About the author

Johnny Munkhammar wrote 2 articles on this blog.